Täsä ikuisuustyö, keskeneräinen matto.
Kävin käsityöasemalla 2000-luvun alussa kutomassa itselleni räsymattoja, sillä pidän niitä kotoisina vaikka eivät olisikaan kovin muodikkaita. Hankin vanhat mattopuut ja ajattelin, että kotona työ sujuisi nopeammin, kun joka ilta voisi kutoa hieman eikä tarvitsisi lähteä käsityöasemalle ja viedä tarvikkeita mukana.
No, eräänä kesänä pesin kaikki vanhat matonkuteiksi säästämäni vaatteet ja leikkasin ne sopiviksi kuteiksi. Mattopuut pystytettiin ja hankin puuttuvat varusteet. Kudoin pienen aloituspätkän. Sitten.... menin media-alan koulutukseen, perustin sivutoimisen firman, aloin tehdä nettisivuja ja hankin digitaaliisen järjestelmäkameran ja aloitin vapaa-aikana kuvaamisen ja asun suuressa omakotitalossa ja .... (selityksiä, selityksiä)
Tosiasia on, että mattopuut vievät tilaa askarteluhuoneen nurkassa ja muistuttavat aina huoneeseen mennessä keskeneräisestä työstä...
Tässä merellistä voimaa Le Havren satamasta. Laiva on kulkenut pitkän matkan läpi myrskyjen. Voi vain ihailla konevoimaa. Luonto on arvaamaton ja laiva on jälleen kerran saapunut ehjänä satamaan.
Ja pieni hinaaja jatkaa suuren laivan puskemista paikalleen satama-altaassa.
Ihmiset jaksavat seurata satamassa laivojen saapumista, vaikka sitä tapahtuu kaiken aikaa, päivästä toiseen, aamusta iltaan, vuodesta toiseen. Kiehtovaa.
