Valokuvatorstain 70. haaste: tenkkapoo

Hmm.... mistäs pitikään klikata.. tuli tenkkapoo!

Valokuvatorstain 69. haaste

Valokuvatorstain haaste on tekstikatkelma:

"Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat. (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)"

Valokuvatorstain 68. haaste: keskeneräinen

Täsä ikuisuustyö, keskeneräinen matto.

Kävin käsityöasemalla 2000-luvun alussa kutomassa itselleni räsymattoja, sillä pidän niitä kotoisina vaikka eivät olisikaan kovin muodikkaita. Hankin vanhat mattopuut ja ajattelin, että kotona työ sujuisi nopeammin, kun joka ilta voisi kutoa hieman eikä tarvitsisi lähteä käsityöasemalle ja viedä tarvikkeita mukana.

No, eräänä kesänä pesin kaikki vanhat matonkuteiksi säästämäni vaatteet ja leikkasin ne sopiviksi kuteiksi. Mattopuut pystytettiin ja hankin puuttuvat varusteet. Kudoin pienen aloituspätkän. Sitten.... menin media-alan koulutukseen, perustin sivutoimisen firman, aloin tehdä nettisivuja ja hankin digitaaliisen järjestelmäkameran ja aloitin vapaa-aikana kuvaamisen ja asun suuressa omakotitalossa ja .... (selityksiä, selityksiä)

Tosiasia on, että mattopuut vievät tilaa askarteluhuoneen nurkassa ja muistuttavat aina huoneeseen mennessä keskeneräisestä työstä...

Valokuvatorstain 67. haaste

Tehtävänä on tutkailla ylläpidon valitsemaa kuvaa http://inspis.vuodatus.net/blog/924091 ja lähteä analysoimaan, assosioimaan tai jatkojalostamaan sitä oman kuvan kautta.

Assosioin annettua kuvaa siten, että mutkan takaa saattaa kävellä vaikka tällaisia vastaantulijoita.

Valokuvatorstain teema: Kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä

Tämä kuva on otettu kuluvan vuoden elokuussa, kun kamerani objektiivin moottori oli rikki. Joka kerran kun tarkensin, viime hetkellä kuva meni epätarkaksi. Lisäksi kuva on vinossa, minulla useimmiten vasemmalle. Kameran korjaus Turussa merkkikorjaamolla kesti KOLME, ymmärrättekö, kolme viikkoa!!!! Senkin ajan olisi voinut käyttää kuvaamisen opetteluun!

Kuvaa ei ollut tarkoitus näyttää kenellekään senkään vuoksi, että lapsia on trampoliinilla hieman enemmän kuin yksi, kuten turvamääräaykset edellyttävät. Ja vielä syntitaakkaa lisää se, että trampoliini on märkä. Lapsenlapset keksivät viime kesänä, kun kastelimme uudelleen istutettua nurmikkoa, että siirtämällä sadettajan tramppiksen alle siitä saa kivan, kylmän suihkun. Paras siis säilyttää anonyymiys!