Ajasta ihmisillä on ollut käsitys niin kauan kuin on ymmärretty, että jonain päivänä kuolee mutta lähitulevaisuutta voi ja kannattaa suunitella.
Vierastan lääkkeitä. Aikakone olisi mielikuvituskoneisto, joka mahdollistaisi aikamatkailun. Karuselli voisi olla tällainen aikakone, vinhaa vauhtia eteenpäin ja tarvittaessa hitaasti taaksepäin. Ihminen ei vanhenisi koskaan. Haluaisiko tätä kukaan, todella?
tiistai 25. marraskuuta 2008
Valokuvatorstaina 109: haaste: katkelma Couplandin kirjasta
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Douglas Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
Ajasta ihmisillä on ollut käsitys niin kauan kuin on ymmärretty, että jonain päivänä kuolee mutta lähitulevaisuutta voi ja kannattaa suunitella.
Vierastan lääkkeitä. Aikakone olisi mielikuvituskoneisto, joka mahdollistaisi aikamatkailun. Karuselli voisi olla tällainen aikakone, vinhaa vauhtia eteenpäin ja tarvittaessa hitaasti taaksepäin. Ihminen ei vanhenisi koskaan. Haluaisiko tätä kukaan, todella?
Ajasta ihmisillä on ollut käsitys niin kauan kuin on ymmärretty, että jonain päivänä kuolee mutta lähitulevaisuutta voi ja kannattaa suunitella.
Vierastan lääkkeitä. Aikakone olisi mielikuvituskoneisto, joka mahdollistaisi aikamatkailun. Karuselli voisi olla tällainen aikakone, vinhaa vauhtia eteenpäin ja tarvittaessa hitaasti taaksepäin. Ihminen ei vanhenisi koskaan. Haluaisiko tätä kukaan, todella?
torstai 13. marraskuuta 2008
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Valokuvatorstain 107. haaste: Silta nykyaikaan
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Valokuvatorstain 106. haaste: suomalainen nuorallatanssi
Miehen tie on ankea - suomalaista nuorallatanssia
Netistä napattua:
Nykymaailmassa miehen terveyttä ja itsetuntoa on helppo järkyttää, sillä jos Pellervo Petäystä on uskominen, miehen koko elämä on kahden peruspilarin varassa. Nuo pilarit ovat työ ja potenssi ja viimeistään keski-iässä molemmat uhkaavat monen kohdalla pettää.
Tästä lähtökohdasta Petäys piirtää kuvaa Suomesta, josta näyttää tulevan naisten valtakunta. Tämän alan megsatrendithän nähdään televisiosarjoissa ja mainoksissa. Tulevaisuus on nuorehkojen, kauniiden ja kansanvälisten naisten. Tulevaisuuden vastakohta on supisuomalainen ja vanheneva mies, juntti, jossa lihallistuu kaikki mikä on menneisyyttä ja huonoa. Tämä tosiaan lihallistuu, sillä tuo pilakuvamainen hahmo on tietysti myös liian lihava. Ehkä juuri siksi nuoren naisen onkin nykyisin oltava liian laiha.
"Tällä hetkellä suomalainen mies on uhanalainen laji, vähän kuin valkoselkätikka, jota sentään suojellaan", hän kiteyttää. Uhanalaisuus on kuitenkin hiukan erilaista kuin siivekkäillä ystävillämme. Miehen pahin uhka on mies itse, Petäys sanoo. Juuri mies on omalla, päämäärätietoisella periksiantamattomuudellaan rakentanut oman umpikujansa, ja rakentanut sen hyvin. Näin hahmottuu elämänkaari, joka ei juurikaan tuo mieleen Nestori Miikkulaisen surumielistä kauneutta. Se tuo mieleen kaulaan punotun köyden.
"Suomalainen mies ei välitä itsestään. Mies syntyy, kasvaa, opiskelee, hankkii työpaikan ja puurtaa työtä ja perustaa perheen. Miehelle työ on kaikki kaikessa, elämän päätarkoitus ja tässä asiassa hän on jäänyt satojen vuosien takaiseen rooliinsa, jolloin piti vastata perheen turvallisuudesta ja toimeentulosta. "
"Nainen on muuttunut, mies ei. Nainen on myös syntyjään parempaa ainesta, neuvotteleva, sovitteleva, määrätietoinen eikä aina pyri kaikkien tilanteitten hallintaan."
Linkki juttuun: http://www.pellervo.fi/pellervo/3_99/petays.htm
torstai 9. lokakuuta 2008
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Valokuvatorstain 104. haaste: Kiltti
torstai 25. syyskuuta 2008
Valokuvatorstain 103. haaste: Kivirannan runo; salaisuus
Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---
Joona Kivirinta 2008
Lounais-Coloradossa on Mesa Verden kansallispuisto Alueen erikoisuus on 400-1200 luvuilla rakennetut Anasazi-intiaanien asumukset. Kuvassa suurimman asuinyhteisön Cliff Palacen rakennuksia. Salaisuudeksi on jäänyt, miksi asumukset on hylätty noin vuonna 1300. Hylkäämisen syynä saattoi olla ilmaston muutos, sisäinen sota tai epidemia, mutta varmaa tietoa syystä ei ole onnistuttu vieläkään selvittämään.
Mesa Verde valittiin kansallispuistoksi vuonna 1906 ja on valittu maailmanperintökohteeksi vuonna 1978. Kuvassa alueen kolmanneksi suurin asuinpaikka Spruce Tree House. Kieleke, joka toimii kattona, on aivan mustunut savusta.
torstai 18. syyskuuta 2008
Valokuvatorstain 102. haaste: Helppo
torstai 11. syyskuuta 2008
Valokuvatorstain 101 haaste: ajatus
torstai 28. elokuuta 2008
Ukkosmyrsky
Koska olen matkalla 4.9. laitan "kesämyrskyn" kuvan blogiin. Tämä on Naantalista alkukesältä. Tämän suurempaan myrskyyn en ole tänä kesänä törmännyt Turun ja Kustavin välisellä rannikkokaistaleella, jossa kesän vietin.
Viikonloppuna lähdemme yli kolmen viikon lomalle Usa:n intiaanialueille Texasin, New Mexikon, Arizonan ja Coloradon osavaltioihin. Siellä oltiin viimeksi 6 ja 7 vuotta sitten ja näimme mahtavat salamoinnit Gallupissa kun istuskelimme El Rancho hotellin http://www.elranchohotel.com/ terassilla. Taustalla huutelivat Santa Fén tavarajunat. Menemme jälleen saman hotellin pariksi yöksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










