Täsä ikuisuustyö, keskeneräinen matto.
Kävin käsityöasemalla 2000-luvun alussa kutomassa itselleni räsymattoja, sillä pidän niitä kotoisina vaikka eivät olisikaan kovin muodikkaita. Hankin vanhat mattopuut ja ajattelin, että kotona työ sujuisi nopeammin, kun joka ilta voisi kutoa hieman eikä tarvitsisi lähteä käsityöasemalle ja viedä tarvikkeita mukana.
No, eräänä kesänä pesin kaikki vanhat matonkuteiksi säästämäni vaatteet ja leikkasin ne sopiviksi kuteiksi. Mattopuut pystytettiin ja hankin puuttuvat varusteet. Kudoin pienen aloituspätkän. Sitten.... menin media-alan koulutukseen, perustin sivutoimisen firman, aloin tehdä nettisivuja ja hankin digitaaliisen järjestelmäkameran ja aloitin vapaa-aikana kuvaamisen ja asun suuressa omakotitalossa ja .... (selityksiä, selityksiä)
Tosiasia on, että mattopuut vievät tilaa askarteluhuoneen nurkassa ja muistuttavat aina huoneeseen mennessä keskeneräisestä työstä...
10 kommenttia:
No jos rupeaa nykymaailman digitaalisuus jossainvaiheessa tympimään niin sitten on mukava palata oikean käsintekemisen pariin ja tehdä tuo matto valmiiksi
Ei se auta kun alkaa kutomaan digitaalisia mattoja (langattomia).
Sillä tuosta pääset. Tikitys-TV:tä katsellessa Sinihampaalla.
No johan siinä on valmista 10 senttiä.. enää puuttuu vaan 5 metriä 90 senttiä. :D
Kiitos kommenteista, ovat lohduttavia!
Nieppi, eläkepäivien iloksi jää tuo homma, jos silloin vielä asuu isossa talossa ja mattoihin on tarvetta. Mutta kivaa käytännön työtähän se on... ja käytetään usein mieleterveyspotilaiden kuntoutuksessa : )
Oh-show-tah hoi-ne-ne , tuo langaton (loimeton) matto oli hyvä idea. Pitää pohtia miten toteutan...
Olli, jäljellä on 9 m 90 senttiä. Huoh!
Alku aina hankalaa. Mattoa kyllä paukuttelee nopeasti, kun vain pääsee alkuun.
Ja kuten yllä jokus suositteli, joskus on mukava tehdä jotain konkreettista tietokoneen ja kameran näpelöinnin sijaan.
Mulla haaveena, että joskus oppisin tuon homman ja ihanaa olisi kun olisi kangaspuut kotona, tosin siinä voisi käydä juuri noin. Aika ei riittäisi kaikkeen alkuinnostuksen jälkeen.
Ainakin tuossa on kaunis alku.
Keskeneräinenhän hyvinkin. Tuohan on mukavaa touhua. Ja jos oikein innostuu, niin sitähän voi paukuttaa menemään loputtomasti - jos vain kuteet riittää - Joskus taannoin jouduin kuteita leikkaamaan, ja se ei pidemmän päälle tuntunut kovinkaan mukavalta.
Hieno alku tuossa matossa ja nuo puut ovt ihanan vanhan näköiset. Kyllä varmaan tulee aika, jolloin saat maton valmiiksi, nyt vain teet muuta, nyt tärkeämpää.
Obeesia. Kyllähän mattoa paukuttelee metrin verran päivässä kun saa rauhassa tehdä...ja pääsee alkuun.
Savisuti, täällä olis myytävänä edullisesti kangaspuut ja lähes kymmenen metriä lointa : )
Hpy, siitä on tarkoitus tulla merellinen pikkumatto, tummansinistä samettia ja kirkkaan punainen, selkeä raita kumpaankin päähän, ehkä vähän valkoista mukaan...visio tulevasta matosta on ihan selvä.....
Roomeri, kuteiden leikkaaminen on pölyistä puuhaa mutta kiva tehdä kesällä ulkona ja puhtaista vaatteista. Ja vaatii terävät sakset, muuten se ei ole mukavaa.
Katili, mattopuut ovat aika vanhat. Kun ostin ne, niissä oli varvuista tehty pirta eli se osa, joka tulee kaiteeseen ja josta loimet tulevat läpi. Annoin pirran Turussa Kuralan kylämäen museoon, en tiedä ovatko käyttäneet.
Olen vastaillut mukaviin kommentteihin ja nyt minulle tuli sellainen tunne, että taidan jatkaa maton kutomista : D
Lähetä kommentti