Valokuvatorstain 123. haaste: Mieli kuvittaa

Mieli kuvittaa...

ja keveydellä on ääni.

(kuvattu Lissabonissa tällä viikolla)

Valokuvatorstain 122. haaste: piposta vedetty

Ei piposta vaan hatusta vedetty...

Valokuvatorstain 121. haaste: murtumia

Valokuvatorstaina 120. haaste: draama

Valokuvatorstaina 119. haaste: Helmikuu on helmi

Helmikuun helmet

Valokuvatorstain 118. kuvahaaste

Tämän viikon inspiksenä on Kello viiden tee, Syanidilla, kiitos -blogin Elegian ottama valokuva.

Mieleeni tuli - yllätys, yllätys - sandaalit.

valokuvatorstain 117. haaste: moni

Moni on nähnyt tämän valkoisen rakennuksen Turun satamasta Ruotsinlaivan kannelta, mutta ei kovin moni sisäpuolelta. Moni "kuuluisuus" on asunut täällä. Sisääntulo näyttää tältä. Ylemmän kerroken näkymä alas on tällainen.

Kellarikerroksen eristyssellit.

"pytty" ja pytty.

Tämähän oli tietysti Kakola. Ensi keväänä sinne pääsee vielä tutustumaan, jos kiinnostaa.

http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=81657&nodeid=8726

Valokuvatorstain 116. haaste: planeetta

Venus loistaa etelätaivaalla auringonlaskun jälkeen. Se on planeetoista kirkkain. Näkymä Aurajoelta Martin kaupunginosaan päin, kuva otettu 15.1.09.

Ja koska en ole käynyt avaruudessa, pieni kuvamanipulaatio Saturnuksesta, jossa pallo on toteutettu ottamastani valokuvasta ja muokattu.

Valokuvatorstain 115. haaste: Miten niin valo

Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka...

Valokuvatorstain 114 haaste: Silirimpsis, sileä tie

Silirimpsis, sileä tie Onnetarten ottolasta maailman halki vie. Silirimpsis, sileä tie Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie.

En ole köyhä enkä kipeä, En talonpoika enkä kuppari. En ole laiska enkä ripeä, En renki enkä toisten tsuppari.

Itse päätän huvini Ja itse päätän työni Ja kenen kanssa milloinkin mä vietän yöni.

En ole ahne enkä kopea, Ei tartu rupla eikä taalari. Ei edes kulta eikä hopea, Oon pelkkä taivaanrannan maalari.

sanat: Vexi Salmi

Sanat ovat sattuvat, näin onnettaren ottolasta on viety pitkin maailmaa, raha ei ole tarttunut mutta itse olen päättänyt huvini ja työni.

Vexi Salmesta ja Irwinistä tulee mieleeni murkkuikä. Teimme Turusta Hämeenlinnaan luokkaretken joskus 60-luvun puolessa välissä ja Irwin oli eräs idolimme. Pienellä tyttöporukalla päätimme mennä katsomaan, missä Irwin asuu. Löysimme hänet ja jonkun toisen henkilön kerrostalohuneistosta ja minä ujona tyttönä uskalsin pyytää jopa nimmaria. Saimme jokainen nimmarin johonkin ruutuvihon palaseen.

Vexi istui pianon ääressä ja kysyi, haluammeko hänenkin nimmarinsa. Olimme kaikki vähän äimän käkenä että kukas hän on. Kohteliaasti otimme vastaan hänenkin nimmarinsa ja siitähän selvisi, kuka hän oli. Olimme kotimatkalla polleita kun kavereille oli esittää jotain näin hienoa retkeltä.

Jälkikäteen arvostin kyllä enemmän Vexiä kuin Irwiniä tuon kirjallisen tuotannon vuoksi, mutta Irwin oli varmaan oikeanlainen persoona tulkitsemaan Vexin sanoituksia "protestilaulujen aikaan".