"pytty" ja pytty.
Tämähän oli tietysti Kakola. Ensi keväänä sinne pääsee vielä tutustumaan, jos kiinnostaa.
Valokuvatorstain kuvia
Sanat ovat sattuvat, näin onnettaren ottolasta on viety pitkin maailmaa, raha ei ole tarttunut mutta itse olen päättänyt huvini ja työni. Vexi Salmesta ja Irwinistä tulee mieleeni murkkuikä. Teimme Turusta Hämeenlinnaan luokkaretken joskus 60-luvun puolessa välissä ja Irwin oli eräs idolimme. Pienellä tyttöporukalla päätimme mennä katsomaan, missä Irwin asuu. Löysimme hänet ja jonkun toisen henkilön kerrostalohuneistosta ja minä ujona tyttönä uskalsin pyytää jopa nimmaria. Saimme jokainen nimmarin johonkin ruutuvihon palaseen. Vexi istui pianon ääressä ja kysyi, haluammeko hänenkin nimmarinsa. Olimme kaikki vähän äimän käkenä että kukas hän on. Kohteliaasti otimme vastaan hänenkin nimmarinsa ja siitähän selvisi, kuka hän oli. Olimme kotimatkalla polleita kun kavereille oli esittää jotain näin hienoa retkeltä. Jälkikäteen arvostin kyllä enemmän Vexiä kuin Irwiniä tuon kirjallisen tuotannon vuoksi, mutta Irwin oli varmaan oikeanlainen persoona tulkitsemaan Vexin sanoituksia "protestilaulujen aikaan".